VANHA ASUKAS ONKIN KUNNAN HYÖTYTEKIJÄ
Korjataanpa taas väärinkäsityksiä eläkepommilaisista.
Veli-Antti Savolainen kertoo ydinkohdat uudesta vanhuudesta.
Suuresta osasta iäkkäiden ihmisten asioista päätetään suoraan kunnissa.
Peräti 95 prosenttia eläkeläisistä elää kolmatta elämänsä itsenäisesti, kaksi kolmannesta vailla taloushuolia. Kolmanneksella eläkeläisistä eläke oli 2019 alle 1 250 euroa kuukaudessa.
Kunnat ja kuntayhtymät käyttävät noin 44 miljardia euroa vuodessa palvelujen järjestämiseen ja kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseen. Menoista noin puolet katetaan veroilla, neljännes maksuilla ja myyntituloilla ja vajaa viidennes valtionosuuksilla.
Sote-uudistus, tämänkertainenkin, luo kuntien säilymisen kannalta mielenkiintoisen rahanjakouudistuksen: ikäihmisten korkeiksi sanotut sote-kulut siirtyvät ensin valtiolle ja sieltä sitten maakunnalle (siis kuntien>valtion pussista>>), mutta samojen ikäihmisten jäljelle jäävä noin 10 prosentin osuus kuntaverotuloista jääkin kunnalle tuloksi.
Kuntien valtionosuuksissa voidaan ottaa huomioon joitakin korjauskertoimia, mutta loppusummapeli kannustaa itseasiassa panostamaan eläkeläisiin, joiden ”kannattavuussuhde” kuntiin paranee.
Valtiovarainministeriön selvityksestä vuodelta jo 2017 ilmenee, että Suomessa ansiotulot kasvoivat 1,8 prosenttia mutta eläketulot 3,1 prosenttia
Eläkkeiden euromäärä on kasvanut vuodesta 2011 lähtien 26,6 prosenttia, eli kunnalle maksettu vero on kasvanut samassa suhteessa. Eläkeläiset eivät ole kunnalle enää kuluerä vaan kasvava tuloerä.
KUNTIEN KANNATTAISI LEVITTÄÄ ELÄKELÄISILLE PUNAINEN MATTO KAUPUNGISTA MAALLE...
Palkkatulosta vähennetään kunnallis- ja valtionverotuksessa sosiaalivakuutusmaksujen (pois lukien sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu) lisäksi tulonhankkimisvähennys ja kunnallisveron ansiotulovähennys. Näitä, kuten muitakaan palkkatulojen hankkimiseen liittyviä vähennyksiä ei saa eläketulosta joidem ”kate” on siten parempi kunnille.
Eläkkeensaajien keskimääräinen kokonaiseläke oli 1 762 euroa kuukaudessa vuonna 2020. Se on 46 euroa enemmän kuin vuonna 2019. Mediaanieläke vuonna 2020 oli 1 534 euroa kuukaudessa.
Iäkkäät eivät ole julkisen talouden uhka tai kuluerä, vaan aktiivisia yhteiskunnan jäseniä ja oman elämänsä hallitsijoita suurella kulutusvoimalla.
Kaavio:Veronmaksajat
GLOKALISAATIO PALAA GLOBLISAATION RINNALLE
Suomen kansalaisyhteiskunta on perustuslaillisesti nojannut vahvaan kuntien itsehallintoon, palvelujen ja niitä koskevan päätösvallan hajautukseen ihmisen lähelle. Kunta on ollut se, joka on vastannut lastensuojelusta, sossun luukusta Kelan kanssa, vanhusten hoidosta, hoitanut perusterveydenhuollon ja ottanut osaa erikoissairaanhoitoon edustajiensa kautta; omistajana, asiakkaana ja maksumiehenä. Nyt sosiaali- ja terveystoimi siirtyvät pois kunnilta. Palvelujen hallinto siirtyy maakunnille, sieltä niiden yhtiöihin ja sieltä markkinoille kilpailtavaksi.
Lisäksi vaikuttaa digitalisaatio. Kuntien keräämistä ”veroäyreistä” keskimäärin 12,3 siirtyy - ei maakuntiin – vaan valtiolle jaettavaksi taas takaisin Krista Kiurun "hyvinvointialueille, joita ei haluta Keskustan kiusaksi kutsua maakunnniksi. Maakunnat ostavat palvelut omistamiltaan firmoilta tai yksityisiltä yrityksiltä. Summa on yli 20 miljardia euroa.
'Yhteiskuntaelämän sisältöön ja mielekkyyteen vaikuttaa samanaikainen kansalaisuuden muutos, jonka keskellä elämme. Siinä on kyse kansalaisen itsehallinnollisen osallistumisensa muodosta joka näyttää siirtyvän kauemmas hallinnollisesti ja tulevan lähemmäs teknisesti.
On siis tapahtumassa monta rinnakkaista kehitystä, globalisaatio kehittyisi parempaan suuntaan jos sen rinnalla vahvistuisi glokalisaatio.
Se tarkoittaa, että paikallisten toimintaverkostojen asemaa vahvistetaan paikalliseen, keskinäiseen verkostoitumiseen ja niiden sisällä ihmisten osallisuutta vahvistetaan, hierarkian ja hallintoalamaisuuden tilalle täytyy syntyä avoimia älypalveluja ja avointa osallistavaa kommunikaatiota."
Glokalisaation tärkein tehtävä on luoda toimintaympäristö jossa kansalaisten kekseliäisyys, kokemus ja osaaminen; sukupolvitieto voidaan innostaa älytekniikoiden avustamana yheisön luovaksi tietotaidoksi.
Maapalloisessa kehityksessä on paikallisuudella, tällä glokalisaatiolla merkitystä isoissa asioissa kunmoni pieni monistuu.
Pekka Sauri sanoo, että Suomi on toistaiseksi ollut ehkä maailman paikallishallintovetoisin valtio. Kaikki peruspalvelut poliisitointa lukuun ottamatta ovat kuntien järjestämiä. Tämä kuulostaa erinomaiselta, mutta käytännössä kunnallinen itsehallinto on etenkin sotien jälkeisenä aikana ollut enemmän teoriaa kuin käytäntöä.”
Digitalisaatio muuttaa myös kuntalaisten roolia. Kunnissa puhutaan kumppanuuksista toiminnan kehittäjänä. Jospa ajateltaisiin niin, että kunta on kansalaisen kumppani: tässä järjestyksessä ja täydellä filosofialla ja syvyydellä. Sitä ei mikään laki estä.
Muu kuin vanha ajatustapa.
