- 26. elok. 2021
- 4 min käytetty lukemiseen

KOTIKUNTA MENEE UUSIKSI

Mitä tapahtuu ja mitä pitäisi tehdä, kun syntyvä ikäluokka on 10 000 henkilöä pienempi kuin kymmenen vuotta aikaisemmin syntynyt ikäluokka?
Miksi verotulojen kehitys ei seuraa työllisyyden kasvua?
Ottaako valtionosuusjärjestelmä riittävästi huomioon muuttoliikkeen ja väestön vanhenemiseen liittyviä tekijöitä?
Riittääkö kunnissa tulevaisuudessa henkilöstöä kansalaisten peruspalveluiden toteuttamiseen?
Miten kuntalaisen vaikuttamishalukkuus saadaan säilytettyä tai sen muutos hallittua? Mitä lopulta on kunnan elinvoima?

Kysymys kuuluu, miten kunnallinen itsehallinto ja kansalaisten sosiaaliset ja sivistykselliset perusoikeudet kyetään tulevina vuosina sovittamaan yhteen.

Suomessa on valtiosääntöoikeudellisissa käytännöissä ollut pitkään vallalla niin sanottu yhtenäiskunta-ajatus, jossa kaikkia kuntia kohdellaan samalla tavalla riippumatta kuntatasoisista olosuhde-eroista tai yksittäisten kuntien taloudellisesta kantokyvystä.

Kuntien eriytyminen on toisaalta johtamassa tilanteeseen, jossa uuden lainsäädännön yhdenvertainen toimeenpano ja rahoitusperiaatteen toteutumisen varmistaminen kaikissa kunnissa on aikaisempaa vaikeampaa.

Lähes viidennes kuntalaisista ei ole kuitenkaan koskaan antanut kunnalle palautetta sen palveluista. Pienissä kunnissa osallistumisen kynnys on huomattavasti suuria kuntia matalampi.

Kuntaliiton kyselytulosten perusteella kuntalaisten eniten käyttämiä suoran osallistumisen ja vaikuttamisen tapoja ovat olleet palautteen antaminen kunnan palveluista, asiakas- tai käyttäjäkyselyihin vastaaminen sekä yhdistys-, talkoo- ja järjestötoimintaan osallistumi- nen. Suosittu osallistumistapa on ollut myös erilaisten vetoomusten allekirjoittaminen.

Kuntalaisten osallistuminen ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti, vaan painottuu vanhempiin ikäryhmiin. Kaikkein aktiivisimpia osallistujia ovat yli 50-vuotiaat kuntalaiset.

Kuntien olemassaolon perusta, paikkasidonnainen yhteisöllisyys, on jo muuttunut ja muuttaa myös jatkossa muotoaan. Etenkin digitalisaatiokehitys sekä etätyö ja erilaiset työn tekemisen uudet tavat vaikuttavat asumiseen ja oleskeluun eri paikkakunnilla.

Ihmisten arjesta on muodostunut entistä enemmän monipaikkainen.

Tästä johtuen kunnassa säännönmukaisesti tai pidempiaikaisesti asuvien lisäksi kuntalaissa korostetaan kunnan palvelujen käyttäjien osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia sekä mielipiteiden selvittämistä ennen pää- töksentekoa.

Kuntalain aloiteoikeutta koskevaa säätelyä on täsmennetty siten, että kunnan asukkaiden lisäksi se koskee myös kunnassa toimivia yhdistyksiä ja yrityksiä sekä pal- velujen käyttäjiä kyseistä palvelua koskevissa asioissa.

Kuntalaissa on parannettu myös eri väestöryhmien yhdenvertaista osallistumista säätämällä pakollisista nuorisovaltuustosta ja vammaisneuvostosta sekä siirtämällä myös vanhusneuvostoa koskeva sääntely kuntalakiin.

Kunnat voivat muodostaa nuorisovaltuuston, vammaisneuvoston tai vanhusneuvoston myös yhteistyössä toisten kuntien kanssa.

Vaikuttamiskeinot ovat kuitenkin edelleen lähidemokratian kannalta vaatimattomia; siksi kansalaiset ovat alkaneet toimia yhä enemmän itseohjautuvasti suoraan ohi byrokratiaosallistumisen.

Kunnissa onkin viime vuosina tarjottu asukkaille yhä enemmän mahdollisuuksia osallistua kunnan toimintaan sekä otettu käyttöön myös uudenlaisia, monipuolisempia osallistumis- ja vaikuttamiskeinoja. Suomen Kuntaliiton selvitysten mukaan keskimääräisesti kunnat ovat tarjonneet kuntalaisille kahdeksan erilaista osallistumis- ja vaikuttamistapaa.

Kuntien yleisimmin tarjoamia osallistumis- ja vaikuttamistapoja ovat olleet kuntalais-, kuulemis-

ja keskustelutilaisuudet sekä järjestöjen kuulemiset ja yhteiskehittämiset. Edellä mainitut osallistumismuodot liittyvät etenkin tieto-, suunnittelu- ja toimintaosallisuuden kokonai- suuksiin. Useimmissa kunnissa on toteutettu myös asiakas- ja käyttäjäkyselyitä sekä järjestetty kuntalaisten ja kunnan viranhaltijoiden tai luottamushenkilöiden välisiä keskusteluti- laisuuksia kuntalaisten näkemysten selvittämiseksi. Sen sijaan harvemmassa kuin joka kol- mannessa kunnassa on toistaiseksi otettu käyttöön osallistuvan budjetoinnin menetelmiä, verkkovaltuustoja, kumppanuuspöytiä ja kuntalaishaastatteluja.

Kuntalaissa ja sen perusteluissa mainittuja kuntalais- ja kansalaisraateja sekä palvelumuotoilun menetelmiä on toistaiseksi otettu käyttöön harvakseltaan.

Kuntalaisten suosituimmat osallistumistavat kertovat, että palveluihin liittyvä käyttäjädemokratian merkitys on kunnissa viime vuosina korostunut selvästi ja kasvaa myös jatkossa.

Käyttäjädemokratian tarpeiden huomioiminen kertoo osaltaan kuntalaisen voimistuneesta roolista kunnan palveluiden käyttäjänä, ei vain asukkaana.

KUNTIEN TEHTÄVÄT

Vuonna 2012 tehtäviä oli 564 ja niitä ohjaavia velvoitteita 974

Vuoteen 2015 mennessä tehtävien määrä oli kasvanut yli kuudensadan velvoitteiden määrän pysyessä kutakuinkin ennallaan. Tehtävien ja velvoitteiden muutokset ovat olleet valtaosin palvelutoimintaa kehittäviä ja parantavia. Poistetut tai supistetut tehtävät ja velvoitteet taas ovat koskeneet hyvin pieniä ja kokonaisuudessa vähämerkityksisiä tehtäviä ja velvoitteita.

Konsernikehitys haastaa kuntien johtamisen ja päätöksenteon avoimuuden.Kuntien toiminnassa pitkään näkynyt muutostrendi on konsernikehitys, joka on monimuotoistanut kuntien hallintoa, johtamisrakenteita ja päätöksentekoa.

Konsernikehitys tarkoittaa kunnallishallinnon kehittymistä perinteisestä julkishallinnollisesta, virkavastuulla toimivasta organisaatiosta monimuotoiseksi julkis- ja yksityisoikeudellisten oikeushenkilöiden ryppääksi. Lähes kaikilla kunnilla on nykyisin näitä tytäryhteisöjä, joiden toiminnasta ja taloudesta kunnat ovat omalta osaltaan vastuussa.

Turun yliopisto toteutti syksyllä 2019 selvityksen, jonka perusteella perustuslaki ei lähtökohtaisesti estä kuntien tehtävien eriyttämistä: perustuslain yhdenvertaisuussääntelyn ensisijaisena tarkoituksena on suojata ihmisiä, ei kuntia julkisen hallinnon eliminä.

Tehtävien eriytymisestä johtuvalle ihmisten erilaiselle kohtelulle on kuitenkin osoitettava perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät perusteet. Samoin tehtävien eriytymisen yhteydessä on turvattava kunnallisen itsehallinnon vähimmäisvaatimukset: kuntien päätöksenteon kansanvaltaisuus ja kuntien oikeus päät- tää itsenäisesti taloudestaan ja hallinnostaan. Valtiosääntöoikeudesta ja perustuslakivalio- kunnan ratkaisuista ei löydy yksiselitteistä määritelmää sille, onko kunnan olemassa ololle vähimmäiskriteerejä.

Ainakaan toistaiseksi ei näytä löytyvän selvää rajaa esimerkiksi sille, kuinka paljon kunta voi erilaisilla yhteistoimintasopimuksilla tai muilla järjestelyillä siirtää tehtäviään muiden tahojen hoidettavaksi ja pysyä siitä huolimatta itsenäisenä kuntana.

Viidennes Suomen palkansaajista, noin 420 000 henkilöä, työskentelee kunta-alalla.

Tulevina vuosina kunta-alan henkilöstömäärään vaikuttaa voimakas eläköityminen: eläkkeelle siirtyy noin 16 000 kuntatyöntekijää vuosittain..

Koko maan työikäisen väestön määrä pienenee keskimäärin 3 400 henkilöllä ja koulutettavat ikäluokat pienenevät. Kunta-alalla on jo nykyisin haasteita osaavan työvoiman saatavuudessa.

Kuntien tehtävien ja velvoitteiden määrä on kasvanut merkittävästi vielä 2000-luvulla, eikä niiden vähentämisessä olla yrityksistä huolimatta onnistuttu. Kerran lakisääteiseksi määriteltyjen tehtävien ja velvoitteiden poistaminen on osoittautunut käytännössä erittäin vaikeaksi.

Ikäongelmat

Syntyvyyden aleneminen vähentää varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tarvetta kaikissa kuntakokoluokissa

Sellaisten kuntien määrä, jossa koulun aloittavan ikäluokan koko on alle 20 lasta, on kasvanut. Vuonna 2000 tällaisia kuntia oli 14, ja vuonna 2018 määrä oli 44. Väestöennusteen mukaan vuonna 2040 tällaisia kuntia on jo lähes 90.

Suuresta osasta iäkkäiden ihmisten asioista päätetään suoraan kunnissa.

Peräti 95 prosenttia eläkeläisistä elää kolmatta elämänsä itsenäisesti, kaksi kolmannesta vailla taloushuolia. Kolmanneksella eläkeläisistä eläke oli 2019 alle 1 250 euroa kuukaudessa.